Hyppää sisältöön

Vaikutukset vesieliöihin

Rajoitamme päästöjä mutta monet käyttämämme kemikaalit päätyvät edelleen ympäristöömme sekä järviin, jokiin ja valtameriin. Useimmat kemikaalit eivät ole haitallisia, mutta ei ole yllättävää, että ihmisille haitalliset kemikaalit saattavat olla haitallisia myös ympäristölle ja vesiekosysteemeissä eläville eläimille.

Monet meistä eurooppalaisista pitävät puhdasta vettä, raikasta ilmaa ja saastumatonta luontoa itsestäänselvyyksinä. Todellisuudessa kuitenkin vaarallisia kemikaaleja voi päästä ympäristöömme, ellei niitä valvota asianmukaisesti. Tällaiset myrkylliset aineet voivat vahingoittaa kaloja ja luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja, ja niillä voi olla pitkäaikaisia ekologisia vaikutuksia.

Mitä EU tekee?

Sen lisäksi, että se edellyttää aineiden luokittelemista vaarallisiksi ja niiden merkitsemistä siten, että kuluttajat ja työntekijät voivat käyttää niitä turvallisesti, EU ryhtyy voimakkaampiin toimiin riskien ollessa kohtuuttoman suuria.

Esimerkkinä on epoksipropyylineodekanoaatti (EPDA), jota käytetään maaleissa, lakoissa, liimoissa ja rakennusmateriaaleissa. Ainetta käyttävät pääasiassa työntekijät, mutta sitä löytyy myös kuluttajien käyttöön tarkoitetuista pinnoitetuotteista, kuten puulakoista ja maaleista.

Näytön perusteella tiedämme, että se on myrkyllistä vesieliöille, sen epäillään aiheuttavan geenivirheitä lapsilla ja se saattaa aiheuttaa myös allergisia ihoreaktioita.

Tämä on johtanut epoksipropyylineodekanoaatin luokitteluun mutageeniseksi aineeksi, mikä merkitsee, että se saattaa vaurioittaa geenejämme. Kun aine on näin vaarallinen, sitä valmistavien, tuovien tai käyttävien yritysten on noudatettava tiukkoja sääntöjä ympäristön ja työntekijöiden suojelemiseksi. Esimerkiksi epoksipropyylineodekanoaatin pakkaamista varten on olemassa tiukat säännöt, ja pakkauksiin on merkittävä selvästi aineen vaarat. Paremman tietouden ansiosta työnantajat ja työntekijät voivat suojata itsensä paremmin ja minimoida aineen käsittelyn yhteydessä ympäristölle, ja myös vesieliöille, aiheutuvat haitat.

Pintavesien eliöiden suojeleminen

Toinen konkreettinen esimerkki on nonyylifenolietoksylaatit (NPE:t). Ne ovat aineita, joita käytetään joissakin tekstiileissä ja jotka aiheuttavat riskin ympäristölle, erityisesti pintavesissä eläville vesieliöille. Niitä vapautuu ympäristöön tekstiilejä pestäessä. NPE:itä käytetään vaatteissa mutta myös erilaisissa somisteissa, sisustustekstiileissä, kuiduissa, langoissa, kankaissa ja neuleissa.

Sen ympäristöhaitan takia aineryhmää on rajoitettu REACH-asetuksen nojalla, eikä sitä saa saattaa markkinoille tietyn kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina 3. helmikuuta 2021 jälkeen tekstiileissä, joita oletetaan pestävän vedellä.

Ympäristöystävälliset vaihtoehdot

Ympäristön suojeleminen saastumiselta on yksi REACH-asetuksen tärkeimpiä tavoitteita. Yksi Euroopan kemikaaliviraston ja REACH-asetuksen ensisijaisista tavoitteista on kannustaa teollisuuslaitoksia käyttämään aineita hallitusti ja korvaamaan vaaralliset aineet vähemmän vaarallisilla aineilla.

Hiilivetyliuottimet ovat aineita, joita käytetään arkipäivän tuotteissa, kuten maaleissa ja autonrenkaissa. Valitettavasti niillä voi olla vaikutusta myös ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Eräs yritys on tutkinut ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja perinteisille hiilivetyliuottimille REACH-asetuksen mukaisen tutkimusta ja kehittämistä koskevan vapautuksen nojalla.

Yrityksen tekemän tutkimuksen tuloksena on kehitetty uusia aineita, jotka liukenevat veteen nopeammin ja ovat todennäköisesti myös biohajoavia. Näitä uusia ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja markkinoidaan yrityksille, jotka haluavat vähentää ympäristövaikutustaan.

Meillä on Euroopassa myös vesipuitedirektiivi, johon on kerätty kaikki ympäristölainsäädäntö ja jolla varmistetaan, että meillä on selkeänä tavoitteena puhtaat vedet. Voit lukea lainsäädännöstä lisää alla olevasta linkistä.


Route: .live1