Ongelmalliset mikromuovit
Muovit ovat tärkeitä materiaaleja. Ne helpottavat elämäämme ja ovat usein kevyempiä ja halvempia kuin vaihtoehtoiset materiaalit. Muovit säilyvät kuitenkin pitkään ympäristössä, jos niitä ei hävitetä asianmukaisesti tai kierrätetä. Ne voivat myös hajota pieniksi paloiksi, mikromuoveiksi, jotka aiheuttavat huolta.
Mikromuoveja valmistetaan myös tarkoituksellisesti ja niitä lisätään tuotteisiin. Jotkut muovit sisältävät myös haitallisia kemikaaleja, joilla voi olla kielteinen vaikutus luontoon tai ihmisen terveyteen.
Mikromuovit ovat hyvin pieniä muovipartikkeleja (tavallisesti alle 5 mm ja usein vielä paljon pienempiä, kuten nanomuovit). Mikromuovia voi muodostua tahattomasti suurempien muovikappaleiden kuluessa ja esimerkiksi synteettisistä tekstiileistä. Niitä valmistetaan myös tarkoituksellisesti lisättäväksi tuotteisiin tiettyä tarkoitusta varten, kuten kuorivat rakeet kasvo- tai vartalokuorinta-aineissa tai kimalteet meikeissä. Ympäristöön päästyään ne voivat kertyä eläimiin, kuten kaloihin ja äyriäisiin, ja siten kuluttajien syömään ruokaan.
Ympäristö- ja terveyshuolien vuoksi useat EU:n jäsenvaltiot ovat säätäneet tai ehdottaneet kansallisia kieltoja mikromuovien käytölle tietyissä kulutustuotteissa, useimmiten mikromuovipartikkelien käytölle pois huuhdeltavissa kosmetiikkatuotteissa, joissa niitä käytetään kuorinta- tai puhdistusaineina.
Missä mikromuovia on?
Moniin EU:n markkinoille saatettuihin tuotteisiin on lisätty tarkoituksellisesti mikromuovihiukkasia. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa tietyt kosmeettiset valmisteet, pesuaineet, puhdistustuotteet ja maalit. Mikromuoveja käytetään myös tietyntyyppisissä lannoitteissa ja kasvinsuojeluaineissa (torjunta-aineissa). Niitä käytetään myös urheilukenttien keinomateriaalista tehtyjen pintojen täytteenä.
Kulutustuotteissa mikromuovihiukkaset tunnetaan parhaiten hankaavan ominaisuutensa vuoksi (esimerkiksi kuorivat ja kiillottavat mikrorakeet kosmetiikassa), mutta niillä voi olla muitakin tehtäviä, kuten tuotteen viskositeetin, ulkomuodon ja vakauden hallinta.
Mitä EU tekee asialle?
Tammikuussa 2019 kemikaalivirasto ehdotti, että mikromuovien tarkoituksellista käyttöä EU:n ja ETA-maiden markkinoilla olevissa tuotteissa rajoitettaisiin laajamittaisesti, jotta voitaisiin välttää mikromuovin päätyminen ympäristöön tai vähentää sitä. Ehdotuksen on arvioitu estävän 500 000 tonnin suuruisen mikromuovimäärän päätymisen ympäristöön 20 vuoden aikana ehdotuksen hyväksymisestä.
Kemikaaliviraston tieteellinen komitea tukee ehdotusta. Lopullisen päätöksen asiasta tekevät Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot, jotka ottavat päätöksessään huomioon kemikaaliviraston lausunnon. Tarkempia tietoja on saatavilla seuraavista linkeistä.
Video
Lue lisää
- Muovijäte: Eurooppalainen strategia maapallon, kansalaisten ja yritysten hyväksi – Euroopan komission lehdistötiedote (16. tammikuuta 2018)
- Euroopan komission muovistrategia
- Intentionally added microplastics in products – Amec Foster Wheeler Environment & Infrastructure UK Limitedin lokakuussa 2017 Euroopan komissiolle toteuttaman tutkimuksen loppuraportti
- Euroopan komission hanke, joka käsittelee sitä, miten mikromuovin pääsyä ympäristöön tuotteista (joihin sitä ei ole lisätty tarkoituksellisesti) voidaan vähentää
- Presence of microplastics and nanoplastics in food, with particular focus on seafood – Euroopan elintarvikeviraston elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevän lautakunnan tieteellinen lausunto
- Euroopan parlamentti – Strategia muoveista kiertotaloudessa / 2017 (Euroopan parlamentin lainsäädäntöehdotusten seurantavälineessä Legislative train schedule)
Lue lisää
-
TuotteetKemikaalit muovituotteissa
Muovit helpottavat elämäämme monin tavoin, mutta jotkut muovituotteet sisältävät kemikaaleja, jotka voivat vahingoittaa terveyttämme, kuten bisfenoli A ja jotkut ftalaatit.
-
YmpäristöVaikutukset vesieliöihin
Rajoitamme päästöjä mutta monet käyttämämme kemikaalit päätyvät edelleen ympäristöömme sekä järviin, jokiin ja valtameriin. Useimmat kemikaalit eivät ole haitallisia, mutta ei ole yllättävää, että ihmisille haitalliset kemikaalit saattavat olla haitallisia myös ympäristölle ja vesiekosysteemeissä eläville eläimille.